Hyvä yät

Mä ole nii väsyny, ettei jaksais levätäkkä.
Niimpal isoi assioi, et niillei vaa mahra mikkä.

Olla vaa, en jaks nuateil laula tai ihmisil soitta.
Ressa, ku luule, et pitäis eres ittetäs hoitta.

Hiire ja kynä o käres, et sais tuntteitas ulos.
Paperi o väärinpäi; tää ol mikkä lopputulos.

Hankala usko, et parantusis ilma kova tyät,
vaik joku ittes vaa sano kokoaja hyvä yät.

Kosketus

Pupi punase sana
pala syväl mu silmis.
Mä pysähtysi ovel,
ku jossa traamafilmis.
Sä istu sisäl paaris,
ja kai orota mua.
Mä kato sun ikkuna
ja osotanki sua.

Et tul ulos tai kotti,
sua toise nauratta.
Ja mä taas en tul sisäl,
vaik karul alkka satta.
Sä vaari mua luakses:
muute sä poka miähe.
Kyl sun tapas rakasta
o jääny pualitiähe.

Helsinki

Me kävellä laiturilt Itämere rantta.
Kuljeta hilja, kenkänpohjis märkkä santta.
Mä ryhristäyry ja kato meit vastatuule.
Ei kai enä auta mikkä. Mitä sä luule?

Voitais puhu, mut sä orota jo sun laiva:
uus elämä on tulos, mä vanhoi vaa kaiva.
Sä hymyile hilja, et kai oikke ossa muut.
Kerra viäl: sä mene, mä jää. Ei siin mittä uut.

Mä henkäse syvä ulos ja tuule lyävä
mun kaipaukse merel, mis aallo ne syävä.
Ne hukkuva vette ja mä synny uurestas.
Mä opi sult, mimmotti voi elä unestas.