Haluamisest

Ihmise sanova, et emmä voi.
Ku joku sanos, ettei voi.

Tai et pitäis tehrä.
Joku sanos, et pittä tehrä.

Täytty tehrä.
Kaik täytty tehrä!

Ei pysty tekemä.
Kyl mää tekisi, mutku emmä pysty.

Tai ei saa.
Mää e saa tehrä! Kaik kiälletä!

Kaik noi vois sano suara,
mää e vaa halua.
Tai et mää halua.

Siit se kaik kuitenki o kiine.

Talouspolitikka

Mailma talous saa niimpal huamio,
et se o vähä ku hella:
politiko palava ain vaa kattoma,
et jäik siihe valo pääl.
Mikä taas o nii vastullist, et muut
ei tartte eres yrittä.

Sit ku mailmamarkkina vähä virsutta,
pia joku keksi "talouskriisi".
Ja kaik juakse jotta tekemä -- vähintäs
kertoma, et nyt mä juaksi!
Talouskriisi olis vähä niiku liito-orava:
kato varteotettava syylline.

Josta kumma syyst

Ei oikke olis huvittanu
kuunnella, ku väsytti.
Vähä vituttiki.

Josta kumma syyst vaa
tulin taas rakastaneks sua.
Vähä kuitenki.

Yäl

Mää halua sua,
mää halua rakastella sua. Ny.
Mää halua, et sää pyyrä lissä:
mää halua saara su kiljuma!
Mää en kysy luppa,
kattelemal ei vaa tul mittä.
Mää en tahtois herättä.
Sää nuku. Mua ei nukuta.

Katkera tupakoija

Saatana ku savu haisse.
Viimine huakaus ja veto,
mä puhalla ja puuskuta ku peto.

Ikkunalautta tuhkasse
kyynärpää syräme lakas.
Ja savu pinttys villapaitta takas.

Mä kato ikkunaruurust
oma elämä ohjelma.
Kessuttelija kaippa naise helma.

Henkittä

Vatta kippural.
Kurista ja jännittä.
Päät purista.
Huale ei auta yhtä mittä.
Joskus vaikkia,
ei muista henkittä...

Kahre

Ilta pitkälläs.
Mä kato sua nukkumas
ja jua viini.
Hymyilyttä sala,
kaik o paikallas.
Rakkaus fiini.

Mä ole sus kiine.
Joskus riirois,
ettei se unohtuis.
Onk syrämel mitta?
Mä vähä luulisi,
et täsä olis.

Inga Skräp

ku sä mene luantto, sä siin saappaitas varoessas
joskus huama, et sä
olekki piänempi, ku lähtiessäs.

ja tarppeks piänenä lakka luulemast
kokonas.
luulemast mittä.
etenki liikka!

tarppeks piänenä lakka luulemast, et seuravast askelest
olis kaik kiine?
et kaike pitäsis mennä ensmäsel kerral oikke?
et pittä voitta, et o vaa
yks ainoa mahrollisuus
tehrä kaik mahrolline?
yrittä löyttä jottam pysyvä?

luannos se o yksinkertast.

elämäl ei ol alkku eikä loppu.
on vaa elämävirtta
ja siin loppu ja alku
olisiva sama assia.

salama iske kerra ja
lämppimikses kiahautta sun hypotalamukses.
tilastolaskennast hualimat sä niiku kuale.

usse ei kyl tartte!
mut se ei ol sun käsissäs.

luannos
ei tartte yhtäkä kirjahyllyllist transsendenttaalist paska.
tai yhtäkä kalenteriviikko laatuaikka.

hengitä kivie syket.
kuuntele puitte vihreä.
elämä voima kuahu joka pualel. ei tartte muut ku olla.

luannohenki häärä kaikes. sussaki.
hengitys kertto, et sä ole sama voima, ku tuuli.
ja kive. tai puu, siäne tai järve.
ja eläime.
vai onk se panteistist paska?

fysikka tiättä, ettei enerkia tul tyhjäst eikä se voi karota.
jos karhu syä sun, lakkak sä olemast?
mihi sä voisi karota?
nyssä voi viisastella jotta karhu mahalaukust.

luannos
sä törmä sun oma luanttosas sillo, ku sä huama
kualema.

kualema o ain viäres. lähinnä kattomas, ettessä osuis siihe
enne aikojas.
se o helppo unohta kaupas soppailemas.

pistetäs luanto ja sun luanto rinnakkai.
onk niis ero?
mist sä ole tullu?

luannos
assioi ei väritettä. assia ova.
kuka o Inga Skräp?