Tanssipartneri

Me nährä.
Mä kysy sult:
hei, mitä kuulu?
Sä vasta,
et iha hyvä vaa.
Sit miätitä jotta.
Pitäis varma mennä.
Ei täs mikkä kiirekä ol.
Nii varma juu.
Et semmost.
Vähä naurattaiski.
Mut ei täs ny simmotti kyl
mittä nauramist ol.
Hymyilyttä vaa ain, ku nährä.
Sattus olema nii hauska olo,
usse tule muutenki hymyiltty.
Juu.
Mitäs täs, ei täs mittä.
Jos vaik näkemi sit!
Ens kertta.

Tupakalla

Mies nousee sängystään,
siitä ei tullut mitään.
Pukien naisen lakanaan
hän kävelee ikkunaan.

He käyvät tupakalla
ajatuksen voimalla.
Hiljaa hengittäen yötä.
Muu on pelkkää työtä.

"Tämäkö on rakkautta?"
Epäillen sen toimivuutta.
Sitä ei yksin opikaan,
siksi osaa ei kumpikaan.

Tupakka sammuu kuppiin.
Sen haju ottaa nuppiin.
On pakko sanoa sanoja.
Vielä tänään. Pahoja.

Elämänrytmihäiriö

Eksä tartte mittä?
Eksä kaippa lissä?
Mikä sua oikke vaiva?
Soittaka äkki mainosmiähil!
Soittaka joku! Äkki ny!
Tällo elämänrytmihäiriö!

Jäärä

No sä et tääl määrä!

Sä ole kans yks jäärä.

Viäläk sä vaa tääl häärä?

Jotta kumma sä ny säärä...

Mä näytä, mikä o äkkiväärä.

Vai voisik sä viäl jäärä?

Sydän

Hän elelee vain vuosiaan. Jo se saa monet sekoon.
Ei harjoittele rooliaan, kun luottaa hyvään tekoon.

Muut treenas sivuosiaan—hän näyttämönsä jätti!
Loi kysymyksen tosiaan: miks olla jalkarätti?

Pöytää sinulla pyyhitään; hän pyyhkii kyyneleesi.
Mitä yön jälkeen mietitkään, hän keittää aamuteesi.

Kun sinä huudat rivisi, hän näkee niiden väliin.
Jos luulet, että selkisi: hän ei usko pykäliin...

Hän on jokin! Tietääks kukaan? Vois luulla jumalaksi.
Muttei lähde uskoon mukaan: "Käy parempikin flaksi!"

Mistä tullut? Minne mennyt? Hän elää kaikkialla.
Pärjään itsekin! Menen nyt! Mukaan tulee samalla...

Hän.

Peljätä.

Kyl se vaa o simmotti,
et jos jotta ny tartte peljätä,
ni o pal pare peljätä sitä,
mitä olis jättäny tekemät,
ku sitä, mitä vois tehrä.

Haluaisik sä jotta?

Haluak sä jotta?

Onki nii helppo haluta sillon, ku ei voi saara.
Kato ku ei ol raha.
Tai ei ol aikka.
Tai o lapsi.
Tai talo.
Tai töit.

Sit ku sä saa raha,
eikä tartte tehrä mittä,
lapse hoitava ittes,
talo o rakennettu ja maksettu,
eikä tyä paina pääl.
Ni kuis se sit menekä?

Es sää viäläkä saa sitä, ku pelotta liikka se haluamine.

Sit sä vaa lakka haluamast.
Sää sano ittelles, et nykku mä voisi, ni mä ole huamannu,
et emmä oikeastas haluakka sitä.
Et ei se tekis onnelliseks.

Vaik kyl se tekis.
Kyl sä kuitenki haluaisi, sitä jotta.


Mut ku tekosyy o pois, ni pitäsis iha oikkiast uskalta haluta.
Haluta ittelles jotta.
Se se o kaikest vaikeint.

Ja jos sä simmotti uskaltaisi, ni sä olisi halunnu ja saanu jo alkkujaski.
Vaik ei olis raha eikä aikka,
Ja olis lapse, talo, ja tyä.
Jos sä olisi uskaltanu haluta, ni kyl sä olisi tehny se jo.

Tähä ei tartte jäärä.
Ain voi opetella.
Haluamist.

Nykypolittine manifesti

Sanota niiku hianoste, et politiika pelikenttä elä.

Kaik pualue vihertävä aira kummallaki pualel,
korostava markkinataloure lakei,
tyäntekijöire asema
ja pääomatuloje veroalennuksi.

Pistetä polittine ireolokia kiärtämä,
vähä niiku VR:n juna seisova
pistoraittel pitkin talve.

Kato vaihte vuaks.

Vanhoihi haavoihi

Palata vanhoihi haavoihi.
Hakema niist erilles.
Otta ne kättesäs.
Haluta, ettei enä elä niitte kans.
Päättä, et mu elämä onnistu ilma niitäki.
Mennä elämäs ettempäi
palamal vanhoihi haavoihi.