Kasvan

elin jotain, mitä ollut en
nyt häipyy harha utuinen
edessä suurien saappaiden
luulin olevani aikuinen

näen nyt, mistä olen tullut
kuin myös valintani hullut
en tiedä vielä, missä oon
sen kertoo sydän levoton

kuka olen, en tiedä kokonaan
tai että minne menen aikanaan
vaikka vielä poika olen, osin,
en täysin kuitenkaan, tosin

olen mies, mutta kotelossa
ja sieltä olen nousemassa
syntymään tähän maailmaan
aikuista itseä rakastamaan

Aamulla

Aamulla heräsin.

Itseni keräsin.

Parisuhdekriisin

sängystäni löysin.

Sitä jatkunut on

jo vuosi loputon,

josta mies minussa

edes vahingossa

ei ollut kuullutkaan.

Pää tyhjä pyörii vaan.

Itseäni riivaan.

Jää pääni pyörimään,

oonko mies ensinkään?

Tai enää kenenkään?

Hautaan pääni tyhjään,

tän naisen jättämään.