tiistai 5. helmikuuta 2013

Mennyt edeltä oot

Nainen, mä haluisin sut jättää,
vaan kun sinä lähtenyt jo oot.
Nainen, jokin tässä vaan mättää:
kuin jäisi ylleni väärät koot.

Nainen, mä haluan sinut pois,
mut haron kädelläni tyhjään:
Sä olet kuin et ollutkaan ois!
Ja mä jälkeen itsekseni jään.

Nainen, sydämestä sut heitän!
Kävellyt olit pois myös sieltä.
Sun ikävään itseni peitän.
Se jäi mulle, se haisee hieltä.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Loppu

Me toinen toisemme loppuun
rakastimme,
ja alusta asti siitä
huolehdimme.
Suuri voima, joka meidät
toi yhteen,
sen virta meidät myöskin vei
erilleen.
Vaikka meni kaikki niin kuin
pitikin,
sai silti suuri sydäme-
ni tikin.

Toisemme yhteen revimme,
toisillemme,
mutta niin elämään jäädä
voineet emme.
Kun kolikko kerran kääntää
puoliaan,
niin sydän ihmisen ääntää
huoliaan.
Ja se pisaroitaan tihkuu
kuivia.
Tekee ajatuksistakin
nuivia.

Minä rakastan sinua.
Ihmisenä.
Ja joskus sen kerron, sydän
kylläisenä.
Joskus tästä vielä pääsen
pystyyn päin,
mutta menneitä miettimään
tänään jäin.
Olemme saapuneet loppuun
tiemme pään,
mutta en ole menossa
minnekään.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Irralleen

Tulin kotiin kahdelta
kaukaiselta lahdelta,
jossa aallot veivät miestä
ja mä annoin niiden piestä.

Hikeä kainaloissa,
valot talosta poissa.
Kai tiesin jotain muuttuneen,
elämästämme puuttuneen.

Kauan olin etsinyt,
mutten koskaan löytänyt
omaa naistani sinussa:
me vaan mentiin muun imussa.

Lähtenyt oot ja mietin
nyt, kenen kanssa vietin
aikaa, kun kaksin elimme
ja kaksin ihmettelimme...

tiistai 1. tammikuuta 2013

Erosta opittua

On sinua ikävä niin
sekä öisin että päivisin.
Mä ne kaikki paikat näen,
joissa kädestäsi pitäen
yhdessä kanssasi elin,
koska sydäntäni kuuntelin.

Mä tiedän, että haluan
naisen elämäni jakamaan.
Ja sinä olit se nainen,
mä kai liian hyvätapainen.
Uskoin, että vierelläni
pysyisit, niin kuin mielessäni.

Älä hae koskaan mitään,
älä asioita oman pään,
älä polkua elämään:
elämä etsii sut itsestään.
Et sillä muilta varasta,
jos itselles toivot parasta.

Olin puoliksi aikuinen,
ehkä liian keskenkasvuinen,
sen otin aina, minkä sain
enkä vaatia osannut lain-
kaan, mitä hiljaa halusin:
kerran viimeisen sen menetin.