Irralleen

Tulin kotiin kahdelta
kaukaiselta lahdelta,
jossa aallot veivät miestä
ja mä annoin niiden piestä.

Hikeä kainaloissa,
valot talosta poissa.
Kai tiesin jotain muuttuneen,
elämästämme puuttuneen.

Kauan olin etsinyt,
mutten koskaan löytänyt
omaa naistani sinussa:
me vaan mentiin muun imussa.

Lähtenyt oot ja mietin
nyt, kenen kanssa vietin
aikaa, kun kaksin elimme
ja kaksin ihmettelimme...

Erosta opittua

On sinua ikävä niin
sekä öisin että päivisin.
Mä ne kaikki paikat näen,
joissa kädestäsi pitäen
yhdessä kanssasi elin,
koska sydäntäni kuuntelin.

Mä tiedän, että haluan
naisen elämäni jakamaan.
Ja sinä olit se nainen,
mä kai liian hyvätapainen.
Uskoin, että vierelläni
pysyisit, niin kuin mielessäni.

Älä hae koskaan mitään,
älä asioita oman pään,
älä polkua elämään:
elämä etsii sut itsestään.
Et sillä muilta varasta,
jos itselles toivot parasta.

Olin puoliksi aikuinen,
ehkä liian keskenkasvuinen,
sen otin aina, minkä sain
enkä vaatia osannut lain-
kaan, mitä hiljaa halusin:
kerran viimeisen sen menetin.