Me toinen toisemme loppuun
rakastimme,
ja alusta asti siitä
huolehdimme.
Suuri voima, joka meidät
toi yhteen,
sen virta meidät myöskin vei
erilleen.
Vaikka meni kaikki niin kuin
pitikin,
sai silti suuri sydäme-
ni tikin.
Toisemme yhteen revimme,
toisillemme,
mutta niin elämään jäädä
voineet emme.
Kun kolikko kerran kääntää
puoliaan,
niin sydän ihmisen ääntää
huoliaan.
Ja se pisaroitaan tihkuu
kuivia.
Tekee ajatuksistakin
nuivia.
Minä rakastan sinua.
Ihmisenä.
Ja joskus sen kerron, sydän
kylläisenä.
Joskus tästä vielä pääsen
pystyyn päin,
mutta menneitä miettimään
tänään jäin.
Olemme saapuneet loppuun
tiemme pään,
mutta en ole menossa
minnekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti