Yksi

Sää sano terve, ku mä tule kotti.
Autoi, ku mä hakkasi halkomotti.

Ku mä tule töist, sä ole mua vastas.
Seura ja vahri, nii ku oma lastas.

Ava mun pullo. Sytytä mu sätkä.
Sää anna mun olla yks vanha jätkä.

Riisu vaattes, mul olis jotta miäles.
Sää saa kattella vessa ovenpiäles.

Jää koko illaks, katota telkkari.
Tää on ku avioliitto, helkkari!

Tanssi sun tanssis, näytä sun ystävyys:
me olla yhres. Mää ja yksinäisyys.

Syntymäpäiväsankari

Mää huamasi miähe: hää tilas kahvet ja patonki.
Hä ol väsyny, eikä välitä vaik mää katonki.
Suara vastaus: häne vanha äitis kuali viime yä.
Häippy tyäuupumus, ku elämän tasatunti lyä.

Olin pahoillan ja kuunteli hilja, ku hä kaippa
sitä, joka aikonas vaihto hänel liinavaippa.
Ku vois aikusenki vaa kääri pehmeä lämpimäs...
mun miälest ei tarttis yksin kaikke käyrä rämpimäs.

Mut hä sanos, ettei tilanne ol ku surulline,
hä ymmärtä kualema, et mikkä ei ol entine.
Mitä enemmä o elämässäs saanu tält kuallelt,
suru kasva siit, ku ny pittä sama etti ittelt.

Elämä o oppimist ja kualemist. Turha parkku.
Äiti mukka jäljel jää muutaki ku luu ja arkku.
Ihmine saa syntymäpäivälahjanas vartalo:
se kuale ruumiks -- mut kuka ol lahja saaja jalo?

Täytty sano, et kyl mä oli ilone ku häne äitis kuali. Tul niimpal parempi miäli, ku kerranki jolla ol kompetenssi näis assiois. Mä oikke kiiti.

Liukuportta

Runk runk. Öljy hajuse liukuportta runksuttava.
Niis vois nukahta, vaik ne o nii hektist katteltava.
Tuuline tunneli tekke vaikutukse ihmisse.
Ylös ja alas, ja ain se viä samast paikast toisse.
Mone kävelevä niis viäl vanhast tottumuksest,
mut ei tarttis: kaik päässe kyl peril. Automaattisest.