Kuljeta hilja, kenkänpohjis märkkä santta.
Mä ryhristäyry ja kato meit vastatuule.
Ei kai enä auta mikkä. Mitä sä luule?
Voitais puhu, mut sä orota jo sun laiva:
uus elämä on tulos, mä vanhoi vaa kaiva.
Sä hymyile hilja, et kai oikke ossa muut.
Kerra viäl: sä mene, mä jää. Ei siin mittä uut.
Mä henkäse syvä ulos ja tuule lyävä
mun kaipaukse merel, mis aallo ne syävä.
Ne hukkuva vette ja mä synny uurestas.
Mä opi sult, mimmotti voi elä unestas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti