mä muistojani rahtaan.
Nuoruuteni sikalaan
vien sydämeni ahtaan.
Sinut siellä ensin näin.
Jäi lapioni paskaan.
Keskeltä lantaläjäin
veit kesätyöni raskaan.
Naiden aitan parvella
kypsyi kesän heinät nuo.
On perseeni arvella.
Sä veit mut itseni luo.
Kulkea saan pilkallaan:
ei ymmärtänyt kukaan.
Olit mun mies paikallaan,
viehtymykseni mukaan.
Mut jätit viimein: sikalaan.
Riuduin lapion varteen.
Kuin meren taakse kalaan
sä painuit sananparteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti