Tulin kotiin kahdelta
kaukaiselta lahdelta,
jossa aallot veivät miestä
ja mä annoin niiden piestä.
Hikeä kainaloissa,
valot talosta poissa.
Kai tiesin jotain muuttuneen,
elämästämme puuttuneen.
Kauan olin etsinyt,
mutten koskaan löytänyt
omaa naistani sinussa:
me vaan mentiin muun imussa.
Lähtenyt oot ja mietin
nyt, kenen kanssa vietin
aikaa, kun kaksin elimme
ja kaksin ihmettelimme...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti