Mennyt edeltä oot

Nainen, mä haluisin sut jättää,
vaan kun sinä lähtenyt jo oot.
Nainen, jokin tässä vaan mättää:
kuin jäisi ylleni väärät koot.

Nainen, mä haluan sinut pois,
mut haron kädelläni tyhjään:
Sä olet kuin et ollutkaan ois!
Ja mä jälkeen itsekseni jään.

Nainen, sydämestä sut heitän!
Kävellyt olit pois myös sieltä.
Sun ikävään itseni peitän.
Se jäi mulle, se haisee hieltä.

Loppu

Me toinen toisemme loppuun
rakastimme,
ja alusta asti siitä
huolehdimme.
Suuri voima, joka meidät
toi yhteen,
sen virta meidät myöskin vei
erilleen.
Vaikka meni kaikki niin kuin
pitikin,
sai silti suuri sydäme-
ni tikin.

Toisemme yhteen revimme,
toisillemme,
mutta niin elämään jäädä
voineet emme.
Kun kolikko kerran kääntää
puoliaan,
niin sydän ihmisen ääntää
huoliaan.
Ja se pisaroitaan tihkuu
kuivia.
Tekee ajatuksistakin
nuivia.

Minä rakastan sinua.
Ihmisenä.
Ja joskus sen kerron, sydän
kylläisenä.
Joskus tästä vielä pääsen
pystyyn päin,
mutta menneitä miettimään
tänään jäin.
Olemme saapuneet loppuun
tiemme pään,
mutta en ole menossa
minnekään.

Irralleen

Tulin kotiin kahdelta
kaukaiselta lahdelta,
jossa aallot veivät miestä
ja mä annoin niiden piestä.

Hikeä kainaloissa,
valot talosta poissa.
Kai tiesin jotain muuttuneen,
elämästämme puuttuneen.

Kauan olin etsinyt,
mutten koskaan löytänyt
omaa naistani sinussa:
me vaan mentiin muun imussa.

Lähtenyt oot ja mietin
nyt, kenen kanssa vietin
aikaa, kun kaksin elimme
ja kaksin ihmettelimme...

Erosta opittua

On sinua ikävä niin
sekä öisin että päivisin.
Mä ne kaikki paikat näen,
joissa kädestäsi pitäen
yhdessä kanssasi elin,
koska sydäntäni kuuntelin.

Mä tiedän, että haluan
naisen elämäni jakamaan.
Ja sinä olit se nainen,
mä kai liian hyvätapainen.
Uskoin, että vierelläni
pysyisit, niin kuin mielessäni.

Älä hae koskaan mitään,
älä asioita oman pään,
älä polkua elämään:
elämä etsii sut itsestään.
Et sillä muilta varasta,
jos itselles toivot parasta.

Olin puoliksi aikuinen,
ehkä liian keskenkasvuinen,
sen otin aina, minkä sain
enkä vaatia osannut lain-
kaan, mitä hiljaa halusin:
kerran viimeisen sen menetin.

Kasvan

elin jotain, mitä ollut en
nyt häipyy harha utuinen
edessä suurien saappaiden
luulin olevani aikuinen

näen nyt, mistä olen tullut
kuin myös valintani hullut
en tiedä vielä, missä oon
sen kertoo sydän levoton

kuka olen, en tiedä kokonaan
tai että minne menen aikanaan
vaikka vielä poika olen, osin,
en täysin kuitenkaan, tosin

olen mies, mutta kotelossa
ja sieltä olen nousemassa
syntymään tähän maailmaan
aikuista itseä rakastamaan

Aamulla

Aamulla heräsin.

Itseni keräsin.

Parisuhdekriisin

sängystäni löysin.

Sitä jatkunut on

jo vuosi loputon,

josta mies minussa

edes vahingossa

ei ollut kuullutkaan.

Pää tyhjä pyörii vaan.

Itseäni riivaan.

Jää pääni pyörimään,

oonko mies ensinkään?

Tai enää kenenkään?

Hautaan pääni tyhjään,

tän naisen jättämään.

Parisuhde

Tulevaisuus
on kaikki, suurin, rajattomasti—paitsi
loputon.
Oletko koskaan katsonut minua silmiin
ja tajunnut,
että meistä jompi kumpi kuolee ensin?

Parisuhre

Jokku kaks ihmist
menevä keskenäs sänkky,
ja sitova toises
tuskal yhres kasvamisse.
Ihmise sanova:
"Heirä elämäs ei ol helppo."
He kysyvä, et
millo se koska sitä olis ollu?
Ja joskus aikanas,
noustuas menne yläpualel,
he ehkä erova
hilja ja mistä luapumat.
Syräme kylläsenä.

Kotitalo

Autokatos tyhjilläs.

Ruaho ajamat.

Kasa muumimukie sirpalei

ove juures.

Akka pist iryllin palasiks.

Kaik meni,

mut velkka sentä on viäl.

Jotta oma.

Vapaapäivä

se on vasta rakkautta
nukahtaa kesken vapaapäivän
rakastelun tuoksuun
kun elää vastarakastuneena,
saa vastarakkautta

Matkaopas

Mä näi varma unt.

Punaste vittuje maa.

Litisevä ja haiseva.

Nenäs vaa tuntus.

Mittä ei nähny missä.

...

Osasik mä nautti?

Muutos

Kansanedustaja. Entinen ehdokas.

Vaalien jälkeen maanantaiaamuna

jatkaa kampanjaansa vain

metron ovessa.

Hymyillen, mutta sitä toista hymyä.

Kaupunkimatkaromanssi

Katsot ohitseni
toiselle puolelle
ja toiselle.

Vastakkain keskellä
ihmisiä minunkin
silmäni
huuhtovat ylitsesi.

Rakkaus piilottelee
ohikiitävien näyteikkunoiden
välissä.

Tehdastellen

Soljuen soi
ilta isin.
Runo illassa.
Kova tahti.
Mätän metaa.
Leivällekin.

Maaliskuu loppu

Tuule niimpal perkelest.

Naapuri verho heiluva.
Vaik ikkuna ova kiine.
Ikkuna kuulosta suihkumoottorilt.
Koira läähättä ja uikutta.

Kevät tyänttä talve pois erest.

Mä en ol vastus

Aurinko paista.
Kauka jossa ulkomail.
Mä en ol vastus
kenestäkä
muut ku vaa ittestän.

Tanssipartneri

Me nährä.
Mä kysy sult:
hei, mitä kuulu?
Sä vasta,
et iha hyvä vaa.
Sit miätitä jotta.
Pitäis varma mennä.
Ei täs mikkä kiirekä ol.
Nii varma juu.
Et semmost.
Vähä naurattaiski.
Mut ei täs ny simmotti kyl
mittä nauramist ol.
Hymyilyttä vaa ain, ku nährä.
Sattus olema nii hauska olo,
usse tule muutenki hymyiltty.
Juu.
Mitäs täs, ei täs mittä.
Jos vaik näkemi sit!
Ens kertta.

Tupakalla

Mies nousee sängystään,
siitä ei tullut mitään.
Pukien naisen lakanaan
hän kävelee ikkunaan.

He käyvät tupakalla
ajatuksen voimalla.
Hiljaa hengittäen yötä.
Muu on pelkkää työtä.

"Tämäkö on rakkautta?"
Epäillen sen toimivuutta.
Sitä ei yksin opikaan,
siksi osaa ei kumpikaan.

Tupakka sammuu kuppiin.
Sen haju ottaa nuppiin.
On pakko sanoa sanoja.
Vielä tänään. Pahoja.

Elämänrytmihäiriö

Eksä tartte mittä?
Eksä kaippa lissä?
Mikä sua oikke vaiva?
Soittaka äkki mainosmiähil!
Soittaka joku! Äkki ny!
Tällo elämänrytmihäiriö!

Jäärä

No sä et tääl määrä!

Sä ole kans yks jäärä.

Viäläk sä vaa tääl häärä?

Jotta kumma sä ny säärä...

Mä näytä, mikä o äkkiväärä.

Vai voisik sä viäl jäärä?

Sydän

Hän elelee vain vuosiaan. Jo se saa monet sekoon.
Ei harjoittele rooliaan, kun luottaa hyvään tekoon.

Muut treenas sivuosiaan—hän näyttämönsä jätti!
Loi kysymyksen tosiaan: miks olla jalkarätti?

Pöytää sinulla pyyhitään; hän pyyhkii kyyneleesi.
Mitä yön jälkeen mietitkään, hän keittää aamuteesi.

Kun sinä huudat rivisi, hän näkee niiden väliin.
Jos luulet, että selkisi: hän ei usko pykäliin...

Hän on jokin! Tietääks kukaan? Vois luulla jumalaksi.
Muttei lähde uskoon mukaan: "Käy parempikin flaksi!"

Mistä tullut? Minne mennyt? Hän elää kaikkialla.
Pärjään itsekin! Menen nyt! Mukaan tulee samalla...

Hän.

Peljätä.

Kyl se vaa o simmotti,
et jos jotta ny tartte peljätä,
ni o pal pare peljätä sitä,
mitä olis jättäny tekemät,
ku sitä, mitä vois tehrä.

Haluaisik sä jotta?

Haluak sä jotta?

Onki nii helppo haluta sillon, ku ei voi saara.
Kato ku ei ol raha.
Tai ei ol aikka.
Tai o lapsi.
Tai talo.
Tai töit.

Sit ku sä saa raha,
eikä tartte tehrä mittä,
lapse hoitava ittes,
talo o rakennettu ja maksettu,
eikä tyä paina pääl.
Ni kuis se sit menekä?

Es sää viäläkä saa sitä, ku pelotta liikka se haluamine.

Sit sä vaa lakka haluamast.
Sää sano ittelles, et nykku mä voisi, ni mä ole huamannu,
et emmä oikeastas haluakka sitä.
Et ei se tekis onnelliseks.

Vaik kyl se tekis.
Kyl sä kuitenki haluaisi, sitä jotta.


Mut ku tekosyy o pois, ni pitäsis iha oikkiast uskalta haluta.
Haluta ittelles jotta.
Se se o kaikest vaikeint.

Ja jos sä simmotti uskaltaisi, ni sä olisi halunnu ja saanu jo alkkujaski.
Vaik ei olis raha eikä aikka,
Ja olis lapse, talo, ja tyä.
Jos sä olisi uskaltanu haluta, ni kyl sä olisi tehny se jo.

Tähä ei tartte jäärä.
Ain voi opetella.
Haluamist.

Nykypolittine manifesti

Sanota niiku hianoste, et politiika pelikenttä elä.

Kaik pualue vihertävä aira kummallaki pualel,
korostava markkinataloure lakei,
tyäntekijöire asema
ja pääomatuloje veroalennuksi.

Pistetä polittine ireolokia kiärtämä,
vähä niiku VR:n juna seisova
pistoraittel pitkin talve.

Kato vaihte vuaks.

Vanhoihi haavoihi

Palata vanhoihi haavoihi.
Hakema niist erilles.
Otta ne kättesäs.
Haluta, ettei enä elä niitte kans.
Päättä, et mu elämä onnistu ilma niitäki.
Mennä elämäs ettempäi
palamal vanhoihi haavoihi.

Haluamisest

Ihmise sanova, et emmä voi.
Ku joku sanos, ettei voi.

Tai et pitäis tehrä.
Joku sanos, et pittä tehrä.

Täytty tehrä.
Kaik täytty tehrä!

Ei pysty tekemä.
Kyl mää tekisi, mutku emmä pysty.

Tai ei saa.
Mää e saa tehrä! Kaik kiälletä!

Kaik noi vois sano suara,
mää e vaa halua.
Tai et mää halua.

Siit se kaik kuitenki o kiine.

Talouspolitikka

Mailma talous saa niimpal huamio,
et se o vähä ku hella:
politiko palava ain vaa kattoma,
et jäik siihe valo pääl.
Mikä taas o nii vastullist, et muut
ei tartte eres yrittä.

Sit ku mailmamarkkina vähä virsutta,
pia joku keksi "talouskriisi".
Ja kaik juakse jotta tekemä -- vähintäs
kertoma, et nyt mä juaksi!
Talouskriisi olis vähä niiku liito-orava:
kato varteotettava syylline.

Josta kumma syyst

Ei oikke olis huvittanu
kuunnella, ku väsytti.
Vähä vituttiki.

Josta kumma syyst vaa
tulin taas rakastaneks sua.
Vähä kuitenki.

Yäl

Mää halua sua,
mää halua rakastella sua. Ny.
Mää halua, et sää pyyrä lissä:
mää halua saara su kiljuma!
Mää en kysy luppa,
kattelemal ei vaa tul mittä.
Mää en tahtois herättä.
Sää nuku. Mua ei nukuta.