Miksessä päästä irti? Ku mä meni jo.
Sä e kerra aikonas mittä halunnu.
Mä pääsi yli, enkä enä ala ny.
Luantoki kuale, et vois syntty uuresta.
Pakkasen pualel vois sun lehre varista!
Men ittesäs: kato mimmone sä ole.
Älä häppe, kesä mennes takas sä tule!
Eikä kiukuteltas ny. Lapsekki kärssi.
Et veis mult voima. Sua se sisält päi järssi.
Itte sä oli menos, pualiks oma syys.
Mua ei karuta mikkä, koit elä vaa nyy.
Toivon, et sä opi täst ittekki jotta.
Mä tiärä, et kuin pal se muute hajotta.
Syksyl o irrottamine ajankohtast.
Miätik sä sitä, mä mene täst jankkamast.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti