Une

Kolme päivä hiljasuutte,
ja sit tuliva une.

Näe.
En silmil, mut mä näe.

Mä ole koto ja mökil, puis ja tiäs,
vedes, ilmas - mä näe itten lähtemäs,
vaik sillo mä olinki jo palannu.

Mää hae sitä, mitä mä jo löysi -- se, mikä
mus o ain, mis vaa.
Mittä ei tartte vaihta, et tule muutos.

Mä palasi kotti, et voisi olla mökil.

Syväjää

Meri jäätyy, se laivaan jää.
Minne päätyy -- laivamme pää?
Etenemme, eteen emme.
Elämäni? Mitä teemme?

Yli laidan jätän laivan.
Mukaani vien keuhkovaivan.
Syväjää. Laiva pysähtyy.
Se huutaa. Nukahtaa. Jäähtyy.

Hiljaisuus. Laiva tyhjenee.
Näen valot. Muutkin menee.
En oo yksin yksinäinen,
mut yksinäni ensimmäinen.

Juhannus

Tule juhannus.
Ja sauna soi.
On kirkast kannus:
ne kaike joi.
Mä miäti sanoi,
muu humaloi.
Kirjota runoi,
ku muut ei voi.

Etsin

Väsyttää, mä olen väsynyt
siihen, mitä mä näen.
Olen löytänyt ja eksynyt,
olen mitä näe mä en.

Ympärilläni leikkii lapsi
tuttu, olomuodoton.
Mun päässä jokainen synapsi
on hengettä ruodoton.

Mä en etsi jalanjälkiä,
vaan sitä, minne ne vie.
Kuulen mun spiritin ääniä.
Etsin missä menee tie.

Maailmanympärimatkaaja

On vettä
kylppärin lattialla.
Merettä
seilaan, mutta laivalla.

Väreilee
vesi kivilaatalla.
Hymyilee
lamppu kuin kuu Maltalla.

Vihmottaa
vaakamyrsky, suihkusta.
Ei sottaa,
jos pääsee vähän kusta.

Sukellan
leukani alle pinnan.
Seikkailen
vaan. Alle pilkkahinnan.

Muistojen sikala

Tilanteeseen tukalaan
mä muistojani rahtaan.
Nuoruuteni sikalaan
vien sydämeni ahtaan.

Sinut siellä ensin näin.
Jäi lapioni paskaan.
Keskeltä lantaläjäin
veit kesätyöni raskaan.

Naiden aitan parvella
kypsyi kesän heinät nuo.
On perseeni arvella.
Sä veit mut itseni luo.

Kulkea saan pilkallaan:
ei ymmärtänyt kukaan.
Olit mun mies paikallaan,
viehtymykseni mukaan.

Mut jätit viimein: sikalaan.
Riuduin lapion varteen.
Kuin meren taakse kalaan
sä painuit sananparteen.

Toristus

Kualinilmotus o muutaki ku koristus.
Se o se sun elämäs viimine toristus.
Sillo luetella, kuka tykkäs, kuka vihas,
ooksä hyvä vai paha, piikki kene lihas.

Hautajaisis tarjota ruakka, juami, kukki.
Fiini vaatte. Samalaise juhla ku muukki
valmistujaise. Arvosana: tyyryttävä.
Elämä suaritettu,
ihmine valmis,
lopputulos: pysäyttävä.

Itku

Sun poskias pakotta.
Itsetuntto sakotta,
se kurkussas kiristy,
pitäis jaksa piristy.
Totuus näkky silmistäs,
sen voi lukke ilmeistäs.

Itku autta, aukasse.
Se syrämes laukasse.
Kyynelinä sun henki
vuatta vapauttenki.
Kyynel tyynys mialusas,
toi kevä sun sialusas.

Mun miälest kaikkie pitäis itke kerra viikos. O vaikkia elä, ettei jotta jäis koko aja sisäl. Itkun tarkotus o, et ne saa kans ulos. Itku puhrista. Itku o vahvoje juttu, heiko ei siihe pysty, ku siin täytty kohrata ikävä assia, jokka o joskus kehosas kätkeny.

Mä itke.
He itke.
Hä itke.
Te itke, sä itke.
Itketä.

Hyvä yät

Mä ole nii väsyny, ettei jaksais levätäkkä.
Niimpal isoi assioi, et niillei vaa mahra mikkä.

Olla vaa, en jaks nuateil laula tai ihmisil soitta.
Ressa, ku luule, et pitäis eres ittetäs hoitta.

Hiire ja kynä o käres, et sais tuntteitas ulos.
Paperi o väärinpäi; tää ol mikkä lopputulos.

Hankala usko, et parantusis ilma kova tyät,
vaik joku ittes vaa sano kokoaja hyvä yät.

Kosketus

Pupi punase sana
pala syväl mu silmis.
Mä pysähtysi ovel,
ku jossa traamafilmis.
Sä istu sisäl paaris,
ja kai orota mua.
Mä kato sun ikkuna
ja osotanki sua.

Et tul ulos tai kotti,
sua toise nauratta.
Ja mä taas en tul sisäl,
vaik karul alkka satta.
Sä vaari mua luakses:
muute sä poka miähe.
Kyl sun tapas rakasta
o jääny pualitiähe.

Helsinki

Me kävellä laiturilt Itämere rantta.
Kuljeta hilja, kenkänpohjis märkkä santta.
Mä ryhristäyry ja kato meit vastatuule.
Ei kai enä auta mikkä. Mitä sä luule?

Voitais puhu, mut sä orota jo sun laiva:
uus elämä on tulos, mä vanhoi vaa kaiva.
Sä hymyile hilja, et kai oikke ossa muut.
Kerra viäl: sä mene, mä jää. Ei siin mittä uut.

Mä henkäse syvä ulos ja tuule lyävä
mun kaipaukse merel, mis aallo ne syävä.
Ne hukkuva vette ja mä synny uurestas.
Mä opi sult, mimmotti voi elä unestas.